Ahkio

Ajoporo on paras vetoeläin talvimaisemassa, se kulkee ilman tietä umpisessakin ja löytää itse ravintonsa lähiympäristöstä. Aikaisemmin saamelaisalueella kuljettiinkin talvella pelkästään ajoporoilla ja ahkioilla. Muiden kansojen silmissä ahkiosta tuli yksi saamelaisuuden tunnusmerkeistä. Saamelaisten lisäksi myös virkamiehet ja papit, myöhemmin myös lääkärit, nimismiehet ja terveydenhoitajat, ovat ajaneet talvisin saamelaisalueella kulkiessaan ahkioilla ja ahkioraidoilla.

 

Kun saamelaiset kulkivat pelkästään ajoporoilla ja ahkioilla, tuli yhdellä perheellä olla vähintään kolme ajoahkioita ja toistakymmentä muuta ahkiota selvitäkseen. Inarissa oli tapana, että ahkioita oli yhtä monta kuin miehiä oli talossa ja lisäksi vielä yksi emännälle. Yksi ahkio kesti käyttöä noin kymmenen vuotta.

Saamelaisilla on ollut erilaisia ahkioita eri tarpeisiin. Myös alueiden välillä on ollut eroja millaisia ahkiot ovat olleet ja minkälaisille ahkiolle on ollut käyttöä. Ahkioissa voidaan erottaa kolme päämallia, ajoahkio ja käsiahkio, tavara-ahkio ja lukko- eli kansiahkio. Ajoahkio on suurempi kuin käsiahkio ja siinä oli keulakansi, ohuista laudoista tehty kansi, joka oli päällystetty hylkeennahkalla. Tällaiset ahkiot oli tarkoitettu virkamielille ja muille kyyditettäville, saamelaiset eivät itse niitä käyttäneet. Käsiahkio, saamelaisten ajoahkio, oli sitä pienempi ja kevyempi. Tavara-ahkio on pidempi kuin muuta ahkiota ja se on käsiahkiota leveämpi ja matalalaitaisempi, eikä siinä yleensä ollut liekkoa, perälautaa. Kansiahkio on kapeampi, siinä on liekko ja kansi. Tavara-ahkio ja kansiahkio ovat tarkoitettu tavaran kuljetukseen. Tavara-ahkiolla oli myös nimityksiä sen mukaan mitä siinä kuljetettiin, kuten vaateahkio tai astia-ahkio.

Aikaisemmin lähes jokainen saamelainen mies osasi jonkun verran puukäsitöitä, mutta toiset olivat toisia taitavampia ja heiltä tilasivat muutkin käsitöitä, mm. veneitä ja ahkioita. Ahkionvalmistuksella käsityöläinen saattoikin hankkia lisäansioita itselleen ja perheelleen. Utsjoen alueen jokilaaksoissa ahkioiden ja veneiden valmistaminen oli tärkeä osa monen perheen elantoa ja heiltä tilattiin ahkioita kauempaakin, aina Inarista asti.

Ahkioiden valmistaminen oli yksi sidos jokirannan talollisten ja poromiesten välisessä suhteessa. Talollisen porot olivat väärtiporomiehen hoidossa, katsossa ja poromiehen väki pääsi yöpymään talollisen luona tullessaan alamaille. Väärtiyden nimissä poromies pääsi tilaamaan taitavalta talolliselta ahkioita. Käsityötaitonsa ansioista talollisella oli valtaa poromieheen, jos talollinen ei ollut tyytyväinen siihen miten hänen poronsa menestyivät hoidossa, hän saattoi siirtää poronsa jonkun muun poromiehen hoitoon ja alkaa ensisijaisesti valmistaa ahkioita hänelle.

Ahkioiden tarve vähentyi sodan jälkeen ja samalla ahkioiden valmistustaito alkoi kadota. Lopullisesti moottoriaika ja tiet tekivät ahkiot tarpeettomiksi. Moottorikelkalla ei voi vetää ahkioita, vaan rekeä, ja vähitellen tiet saapuivat syrjäkylillekin ja autoilla kuljetettiin niin ihmiset kuin tavaratkin. Ahkio muuttui muistoksi vanhoista ajoita ja taitavista käsityöläisistä.

Tehdyt toimenpiteet

VIERAILIJAINFO

SIIDA
INARINTIE 46, 99870 INARI

Saamelaismuseo
Puh. 0400 898 212

Luontokeskus, Metsähallitus
Puh. 0206 39 7740

 

Sajos

ISM-logo1

ILM.jpg

museokortti200

mpinari.JPG