Inarin saamelaismuseo

Inarin saamelaismuseo avattiin yleisölle ensimmäisen kerran 25. kesäkuuta 1963. Ulkomuseon rakennusten ja niihin sijoitetun esineistön kautta haluttiin esitellä saamelaisen kulttuurin ja elinkeinojen erityisyyttä suhteessa suomalaiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Kesäkaudella avoinna pidetty ulkomuseoalue on osa Siidan näyttelytarjontaa.

Inarin saamelaismuseo perustettiin Samii Litto – Saamelaisten Yhdistys ry:n toimesta vuonna 1959. Saamelaismuseon idean isä oli Inarin Iijärveltä kotoisin ollut saamelaisaktiivi Johan Nuorgam. Nuorgam oli nuoruudessaan 1930-luvun alussa toiminut Helsingin Seurasaaren ulkomuseossa vahtimestarina. Ajatus vastaavanlaisen ulkomuseon perustamisesta Inariin saattoi syntyä Nuorgamin mielessä tämän kokemuksen seurauksena. Nuorgam teki aloitteen museon perustamiseksi vuonna 1959 toimiessaan Samii Litto –yhdistyksen toiminnanjohtajana. Ulkomuseohanketta valmistelemaan valittiin Nuorgamin lisäksi toinen keskeinen Samii Litto -yhdistyksen jäsen, Johan Erkki Jomppanen.

Ulkomuseoon sopivien vanhojen rakennusten kartoitus ja esinekeräykset aloitettiin välittömästi. Museoalueeksi vuokrattiin seitsemän ha:n tontti Lääkintöhallitukselta Inarin kirkonkylästä Inarijärven rannasta Juutuan pohjoispuolelta. Ensimmäiset rakennukset löytyivät läheisestä Tirron kylästä ja ne siirrettiin tulevan museon alueelle poroilla vetäen talvella 1960. Avuksi esineiden keräykseen tuli Turun yliopiston Kasvitieteellisen tutkimuslaitoksen esimies ja Kevon tutkimuslaitoksen johtaja Paavo Kallio opiskelijoineen.

Johan Nuorgamin aikoinaan rengasmaiseen suopungin muotoon hahmotteleman ulkomuseoalueen kiertävän polun pituus on noin 800 metriä. Polun varrella on lähes 50 kohdetta, jotka on ryhmitelty kulttuurialueiden tai käyttöluonteen mukaisesti. Ulkomuseokierroksen lähtöpisteen muodostaa ”Tirron kylä”, inarinsaamelainen talollispihapiiri 1800-luvulta. Tirron pihapiirin hirsirakennukset ovat siirrettyinäkin arvokkaita ja harvinaisia alkuperäisrakennuksia, jotka pelastuivat Lapin sodan tuhoilta. Siirrettyjen hirsirakennusten lisäksi alueella on eri saamelaisryhmien asumiseen ja säilyttämiseen liittyvien rakenteiden rekonstruktioita sekä pohjoista pyyntiteknologiaa esittelevä ”metsästysalue”. Pyyntirakenteista esitellään passiiviseen pyyntiin tarkoitetut suden, ahman, karhun ja ketun ja kärpän sekä metson ansat.

Saamelaismuseon perustamisen taustalla oli halu kerätä ja säilyttää ajan myötä katoavaksi nähtyä saamelaista rakennuskulttuuria ja esineellistä kulttuuriperintöä. Alueen rakennusperinnöstä merkittävä osa oli tuhoutunut Lapin sodassa. Kulttuuriympäristön muutos jatkui voimakkaana 1940- ja 50-luvuilla jälleenrakennuksen ja teknologisen kehityksen vuoksi ja vanhaan elämäntapaan liittynyt esineistö oli jäämässä hunningolle. Ulkomuseoon kerättiin erityisesti perinteiseen luontosidonnaiseen elämäntapaan liittyviä esineitä, taloustavaroita, pukineita ja asusteita.

Ulkomuseoalueella sijaitsee myös Mirhamintuvaksi kutsuttu vanha käräjätupa. Tupa rakennettiin alun perin Inariin lähelle Kittilän rajaa vuonna 1845. Erämaan keskellä sijainneessa hirsituvassa istuttiin käräjiä 1900-luvun alkupuolelle saakka. Rakennus kertoo valtion hallinto- ja oikeusjärjestelmän ulottumisesta Saamenmaalle saakka – ja myös tuomiotaan odottaneiden kohtaloista seinillä olevien kaiverrusten kautta.

Tehdyt toimenpiteet

VIERAILIJAINFO

SIIDA
INARINTIE 46, 99870 INARI

Saamelaismuseo
Puh. 0400 898 212

Luontokeskus, Metsähallitus
Puh. 0206 39 7740

 

Sajos

ISM-logo1

ILM.jpg

museokortti200

mpinari.JPG