Pakurikääpä

Entisajan saamelaiset käyttivät koivun rungossa kasvavaa mustaa pakuria kahvin korvikkeena, teenä ja rohtona. Pakuri on lahottajasieni pakurikäävän (Inonotus obliquus) aiheuttama kasvain. Pakuri on pohjoisen luonnon monipuolinen lahja ihmiselle. Talousmetsissä pakurikääpä aiheuttaa vahinkoa, sillä se on merkittävä koivujen lahottaja. Luonnon monimuotoisuuden kannalta lahopuuta kuitenkin tarvitaan, sillä se tarjoaa elinympäristön monelle metsän lajille.

Kahvi yleistyi Euroopassa 1600-luvulla tupakoinnin leviämisen ohessa. 1700- ja 1800-luvuilla kahville asetettiin useita kieltomääräyksiä kauppapoliittisista syistä. Sotien aikana kahvin saanti oli ajoittain säännösteltyä. Kahvin jatkeena tai vastikkeena käytettiin Suomessa yleisimmin sikuria tai paahdettua viljaa. Pohjoisessa käytettiin erityisesti koivussa kasvavaa pakuria. Samaan tarkoitukseen voitiin käyttää myös horsman, voikukan ja rantavehnän juurta. Erityisesti teen ystävät kolttasaamelaiset keräsivät pakuria teeainekseksi. Teetä kutsuttiin ns. “pakkulateeksi". Muualla Suomessa pakurista keitettyä teetä kutsuttiin "tikkateeksi".

Pakurikääpä on etenkin koivussa, mutta myös muissa lehtipuissa esiintyvä lahottajasieni. Se tarttuu lehtipuiden runkojen vioittumakohtiin yleensä syksyllä mutta usein sitä tavataan myös pakkashalkeamista. Pakurikääpä lahottaa vain elävää puuta. Varsinaiset itiöemät kehittyvät vasta puun kuoltua ja ne muodostuvat kuoren ja puuaineksen väliin. Pakurikääpä tappaa puun yleensä 5–7 vuodessa. Käävän muodostama pakuri on muodoltaan epäsäännöllinen, rakenteeltaan murumainen ja väriltään tummanruskea tai lähes hiilenmusta. Pakurikääpä on yleinen koko Suomessa, eikä sitä voi sekoittaa muihin lajeihin. Se aiheuttaa merkittävän osan koivikoiden lahovioista etenkin pohjoisessa.

Pakurin käyttö tunnetaan koko pohjoisella koivualueella. Sen rohdoskäytön juuret ovat todennäköisesti idässä, Siperiassa ja Kiinassa. Pakuri tunnetaan myös Japanin alkuperäiskansan ainujen parissa Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa. Venäläisessä ja itäeurooppalaisessa kansanlääkinnässä pakuriteellä ja -uutteella on hoidettu monia sairauksia vatsahaavasta syöpään ja ihosairauksiin. Pakurissa on runsaasti antioksidantteja ja muita ihmisen hyvinvointia edistäviä ainesosia. Pakuriteen on todettu vahvistavan immuniteettia eli elimistön puolustuskykyä sairauksia vastaan. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi pakurista on tullut viime vuosina suosittu teeaines, ravintolisä ja luontaislääke.

Pakuria tulee kerätä vain elävästä puusta, jotta sen tehoaineet toimisivat. Se tulee irrottaa varoen ja puuta mahdollisimman vähän vahingoittaen. Saamelaisten kotiseutualueella pakurin kerääminen vähäisessä määrin omaan käyttöön on sallittua valtion mailla lukuun ottamatta kansallis- ja luonnonpuistoja. Muualla maassa kerääminen vaatii maanomistajan luvan, eikä lupia myönnetä luonnonsuojelualueille.

Pakuri jauhetaan käyttöä varten. Se kannattaa pilkkoa ja jauhaa tuoreena ja pehmeänä ja kuivattaa sitten muruset laakeassa astiassa. Jauhamisen voi tehdä esimerkiksi kahvi- tai viljamyllyllä. Kuivattua ja jauhettua pakuria voi säilyttää ilmatiiviissä lasipurkissa tai paperipussissa. Pakuritee valmistetaan keittämällä pieni määrä jauhettua pakuria vedessä ja laimentamalla ja tarvittaessa makeuttamalla siivilöityä juomaa maun mukaan. Pakuri muistuttaa maultaan jossakin määrin kahvia tai teetä. Pakuria voi käyttää myös muuhun ruuanvalmistukseen keitoista pirtelöihin. Kokeile esimerkiksi lihakeiton liemeen: saat pakurilla liemeen herkullisen tumman värin!

Huom! Pakuria ei tule käyttää yhtä aikaa antibioottien kanssa. Sieniallergikkojen ei tule käyttää pakuria.
Tehdyt toimenpiteet

VIERAILIJAINFO

SIIDA
INARINTIE 46, 99870 INARI

Saamelaismuseo
Puh. 0400 898 212

Luontokeskus, Metsähallitus
Puh. 0206 39 7740

 

Sajos

ISM-logo1

ILM.jpg

museokortti200

mpinari.JPG