Pedar Jalvi

Tenonsaamelaista Pedar Jalvia (1888-1916) pidetään Suomen ensimmäisenä saamelaisena kirjailijana. Nuorena menehtyneen Jalvin ainoaksi varsinaiseksi itsenäiseksi teokseksi jäi runo- ja kertomuskokoelma Muohtačálmmit – Lumihiutaleita. Teokselle nimen antanut Lumihiutaleita-runo kuvaa luontometaforien kautta saamelaisten kansallisesta yhdentymisestä syntyvää joukkovoimaa.

Pedar Jalvin syntymäkoti sijaitsi Tenon Yläkönkäällä Jalvin talossa. Jalvin alkuperäinen nimi oli Piera Klementinpoika Helander, saamelaisittain Lemehaš-Biehtár. Nuorukainen kävi kansakoulun Outakoskella. 23-vuotiaana hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän opettajaseminaariin. Seminaarin ensimmäisenä lukuvuotena vuonna 1911 Jalvi otti käyttöön nimen Pekka Pohjansäde. Pohjansäde-nimi heijastelee tuohon aikaan opiskelijapiireissä vaikuttanutta suomalaisuusliikettä. Syntymäkotiin viittaavan Jalvi-nimen omaksuminen vuonna 1914 puolestaan kertoo oman saamelaisen taustan ja identiteetin tiedostamisesta.

Pedar Jalvin pohjoissaamen kielellä kirjoitettu teos Muottaĉalmit (Lumihiutaleita) ilmestyi omakustanteena vuonna 1915. Teos sisältää viisi runoa ja seitsemän lyhyttä kertomusta.  Kokoelmalle nimen antanut Muottačalmit-runo (nykyisellä pohjoissaamen kielen kirjoitustavalla Muohtačálmmit) kuvailee sitä, kuinka lumihiutaleet keväällä sulavat vesipisaroiksi, pisaroista kertyy puroja ja purot vuorostaan yhtyvät mereen virtaavaksi vuolaaksi joeksi. Runon on tulkittu kuvaavan symbolisesti saamelaisten kansallisesta yhtenäisyydestä muodostuvaa voimaa. Teos julkaistiin aikana, jolloin saamelaisten tietoisuus kansallisesta yhtenäisyydestä ja omasta kulttuurista oli idullaan.

”Kevätpäivän lämpimässä
sulavat pienet hiutaleet
kuultaviksi pisaroiksi.
Pisaroista kertyy pian
puro, joki, järvi, meri
- ­niiden voima onkin suuri.”

Muohtačálmmit-teoksen lisäksi jäljelle on jäänyt ainoastaan joitakin kansanperinteen keräelmiä ja niiden perusteella kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle lähettämässään kirjoituksessa Pedar Jalvi vertailee Taivalkoskelta tallentamiaan tietoja uudisasukkaiden kosio- ja häätavoista saamelaisten vastaaviin tapoihin. Tapakulttuurin tallentamisen lisäksi Jalvi keräsi myös saamelaisia satuja ja kertomuksia. Jalvi oli tutustunut kansanperinteen tallennukseen ollessaan musiikintutkija Armas Launiksen oppaana tämän tallentaessa näytteitä saamelaisesta joikuperinteestä. Jalvin artikkeli ”Lappalaisten laulurunoudesta” ilmestyi Kotiseutu-lehdessä vuonna 1915.

Pedar Jalvin kirjallinen tuotanto jäi varsin vähäiseksi johtuen kirjailijan varhaisesta kuolemasta. Seminaarin jälkeen Pedar Jalvi toimi vuoden ajan kansakoulunopettajana Savitaipaleella. Kesällä 1916 Jalvi oli matkalla kotiin Utsjoelle. Matka keskeytyi Inariin, kun hän joutui sairaalaan. Jalvi oli jo opiskeluaikana sairastunut tuberkuloosiin. Hänen elämänsä päättyi elokuun 8. päivänä vuonna 1916 Inarissa. Pedar Jalvi on haudattu Inarin hautausmaalle.

Lähteitä
Helander, Nils Øivind & Gaski, Harald: Čálli giehta ollá guhkáš. Sámi girjjálašvuođa birra. / Kirjoittava käsi yltää pitkälle. Katsaus saamelaiseen kirjallisuuteen. Girjegiisá. Kemijärvi 1991.
Jalvi, Pedar: Muottačalmit. 1915.
Jalvi, Pedar (toim. Samuli Aikio): Sabmelažžai maidnasak jâ muihtalusak – Lappalaisten satuja ja tarinoita. Lapin sivistysseuran julkaisuja 28. Helsinki 1966.
Larsen, Anders & Jalvi, Pedar: Sátnedáidu. Davvi Girji. Vaasa 2008.
Sainio, Matti A.: Pedar Jalvi - Suomen ensimmäinen lapinkielinen kirjailija. Lapin sivistysseuran julkaisuja 29. 1966.

Tehdyt toimenpiteet

VIERAILIJAINFO

SIIDA
INARINTIE 46, 99870 INARI

Saamelaismuseo
Puh. 0400 898 212

Luontokeskus, Metsähallitus
Puh. 0206 39 7740

 

Sajos

ISM-logo1

ILM.jpg

museokortti200

mpinari.JPG