Pääsivu / Lapsille ja opiskelijoille / Vuodenajan teema / Arkisto / Pettu – Saamelaisten jokapäiväinen terveysruoka

Pettu – Saamelaisten jokapäiväinen terveysruoka

Pettu on männyn jälsi- ja nilakerrosta, joka irrotetaan puusta käytettäväksi ravintona. Saamelaisessa ruokataloudessa petulla on ollut monipuolinen merkitys ja sen käyttö poikkeaa nälkävuosien pakollisesta pettuleivän syönnistä. Saamelaiset arvostivat pettua terveysruokana ja monille pettu on ollut herkku, johon suhtauduttiin erityisellä hartaudella ja jota nautittiin päivittäin.

Pettupuuksi valittiin rehevältä kasvupaikalta nuori, ohutkuorinen, vaalea, oksaton, siro mänty, joka oli tyvestä läpimitaltaan noin 25 – 35 senttiä. Tavallisesti pettuaines haettiin nila-aikaan, ennen Pietarin päivää. Irrotetut pettulevyt kannettiin kantotelineellä kotipihaan, jossa pettulevyistä puhdistettiin pois loppu kaarna. Tuoreet levyt kuivatettiin piisin yläpuolella. Noin vuorokauden kuluttua levyt paahdettiin koivuritilän päällä pienellä pajuhiilivalkealla.

Vanhempien kolttasaamelaisten evakkoaikaa Pohjanmaalla vaikeutti koti-ikävän lisäksi jatkuva petunnälkä. Sodan jälkeen vanhemmat suonikyläläiset tekivät vielä pettua ja nauttivat sitä enemmän tai vähemmän salaa, sillä pettupuut olivat maksullisia ja paikallisasukkaiden mielestä liian kalliita.

Petun käsittelyssä oli omat erityistyövälineet. Männyn kuori irrotettiin puusta vuotkimella (vyetkim), leveäkärkisellä, 20 senttiä pitkällä, poronsarvesta valmistetulla taltalla. Jälsikerros taas irrotettiin kuoresta latteakärkisellä, pienellä, sarvisella kuloimella (kollom). Pettuliuskojen hienontaminen tehtiin 2-teräisellä, puuvartisella petkeleellä (nordamas). Hienontaminen tehtiin porontaljan kesipuolen päällä. Taljan keskelle survoja poimutti syvennyksen, johon kuivuneet ja paahdetut pettulevyt taiteltiin pieniksi kappaleiksi. Levyt muserrettiin petkeleellä kaurasuurimoiden kokoisiksi ja koottiin tyhjään jauhosäkkiin tai isoon tuohilieriöön, käyläkkään (keeu´lek). Säkit ja käyläkät säilytettiin aitassa.

Kolttasaamelaiset valmistivat petusta puuroa (piets´hutt). Kesällä puuroa tehtiin nuottakalan keitinliemeen. Keitetyt kalat nostettiin kaaraan (kää´rr) tai tuohiastiaan ja liemi kaadettiin petturyynien ja jauhojen sekaan eikä puuroa enää keitetty. Talviaikana pettupuuro sekoitettiin rasvaiseen poronlihakeittoliemeen.

Inarinsaamelaiset valmistivat pettuvelliä (peecimääli) jälkiruuaksi. Kesällä vastakeitetyn, tuoreen kalan keittoliemeen sekoitettiin ropeessa pettusurveita ja ruisjauhoja tai keitoksen päältä kerättyyn rasvaan lisättiin tuoretta pettumurskaa ja marjoja. Inarinsaamelaiset valmistivat petusta ja ruisjauhoista myös rieskaa, soos-nimistä sakeaa ruokaa, jossa oli pettua, ruisjauhoja ja siianmätiä, sekä petusta, mädistä ja poronmaidosta sekoitettua rachts-nimistä välipalaa.

Ritva Kytölän tekstin pohjalta lyhentänyt Áile Aikio.

 

KIRJALLISUUS:

Itkonen, T. I: Lappalaisten ruokatalous, Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 1981, ensimmäinen painos 1921

Kytölä, Ritva: Kaarnikasta kalanpaistokeppiin

Parviainen, Riitta: Luonnonkasvien käytöstä Suomen Lapissa, Turun yliopisto, biologian laitos 1983

 

Tehdyt toimenpiteet

VIERAILIJAINFO

SIIDA
INARINTIE 46, 99870 INARI

Saamelaismuseo
Puh. 0400 898 212

Luontokeskus, Metsähallitus
Puh. 0206 39 7740

 

Sajos

ISM-logo1

ILM.jpg

museokortti200

mpinari.JPG