Telkkä

Telkkä (Bucephala clangula) on historiallinen lintu. Se on tunnettu Suomessa jo pitkään, aiemmin nimellä sotka. Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan mukaan maailma on syntynyt sotkan munasta. Lisäksi sotkalla, kuten muillakin vesilinnuilla on ollut tärkeä rooli pohjoisen ihmisen ravinnossa.

Suomalaisista vesilinnuista telkkä on helposti tunnistettava. Koiras on mustavalkoinen ja naaras harmaanruskea. Ominaista telkälle on sen päänmuoto, joka on kuhmurainen ja kolmikulmainen. Telkän tieteellisen nimen alkuosa Bucephala tarkoittaa härkäpäätä, ja sen on arveltu viittaavan telkän pään muotoon. Telkän ääntely on narisevaa ja korahtelevaa. Sitä useammin kuulee tosin telkän siivistä kantautuvaa vinkunaa.

Koko Suomessa esiintyvä, runsaslukuinen lintu talvehtii eteläisessä Suomessa tai Keski-Euroopassa, pääosin kumminkin Itämeressä. Telkkä on Euroopan suomalaisin lintu, sillä lähes puolet koko maailman telkkäkannasta pesii Suomessa. Pohjoiseen telkkä palaa maalis-huhtikuussa kesän pesintää varten. Kesäisin telkän tapaa kaikentyyppisiltä vesiltä. Sen on aiemmin arveltu olevan pohjoisten, karumpien vesistöjen asukas, mutta telkkää tapaa myös rehevillä järvillä. Telkkänaaras on paikkauskollinen lintu, joten jos mökki- tai kotirannassa näkyy vuodesta toiseen telkkäpesue, on hyvin mahdollista, että kyseessä on saman telkkäemon poikaset. Telkkäemo voi pesiä samassa pesässä jopa toistakymmentä vuotta.

Telkkä on ollut tärkeä lisä pohjoisen alueen ihmisten ravintoon. Telkästä on saatu lihaa, mutta toinen tärkeä ravinnon lähde on ollut telkän munat. Kevätkesällä vesilintujen munia on varta vasten etsitty, ja niitä on syöty kovaksi keitettynä. Munat saatettiin myös sekoittaa maitoon ja keittää, Itkosen mukaan koltat tekivät myös munakakkuja sekoittamalla vettä, jauhoja ja rasvaa munien joukkoon.

Telkkien munitus on ollut perinteinen tapa kerätä vesilinnun munia koko Lapin alueella. Tapa perustuu huomioon, että poistamalla vain osan telkän munista sen pesästä, telkkäemo munii uudet munat tilalle. Munittamalla saatiin siis parempi tuotto kuin ryöstämällä kaikki pesässä olevan munat kerralla.

Munitusperinteen sanotaan olevan myös osa taustavaikuttaja linnunpönttöjen rakentamisessa. Perheillä oli useampi uuttuja, jotka olivat valmiiksi rakennettuja pesänpohjia lähellä perheen kevätpaikkaa ja lähellä vesistöä, jossa lintujen tiedettiin pesivän.   Uutuista kerättiin munia koko telkkien pesimäkauden ajan, ja perheiden välillä pidettiin huoli, ettei toisten uutuista kerätty munia.

Tehdyt toimenpiteet

VIERAILIJAINFO

SIIDA
INARINTIE 46, 99870 INARI

Saamelaismuseo
Puh. 0400 898 212

Luontokeskus, Metsähallitus
Puh. 0206 39 7740

 

Sajos

ISM-logo1

ILM.jpg

museokortti200

mpinari.JPG